keskiviikko, 7. helmikuu 2007

Elämää...

Niin ne pennutkin sitten läksivät ja luopuminen sujui odotettua paremmin=)!Pakkanen paukkuu ja ilma kaunis ja selkeä...Tähtiä siis näkyy taas taivaalla,vaan eipä tuolla tarkene pihalla oleskella!Jumala ole taas tänään kanssani ja siunaa ja varjele meitä!

perjantai, 19. tammikuu 2007

Luopumisen tuskaa...

Aika on mennyt nopsaan ja pennut kun syntyivät 7 kpl Joulukuun alussa,ei ole tässä kerennyt kuin vaaveja hoitamaan=)!Ne on niin ihania ja aika niiden kanssa meni tosi nopsaan...Nimittäin jo pian nuo mussukat lentää kodistaan pois...Miksi taas pitää käydä läpi tämä luopumisen tuska?Miksi taas?Se on ihmisen elämässä kovinta mitä minä tiedän!Mutta on onneksi Jumala joka on lohdutellut mua ja paljon...Yksi ilta katselin taivasta ja itkeskelin luopumisen tuskaani ja kysyin Jumala voitko sä käsittää?Sain vastauksen,Jumala jos joku tietää mitä oli antaa ainut poikansa maailmaan meidän ihmisten keskelle ja vielä tietäen minkä kohtalon Jeesus joutui kärsimään.Uskon,että Isä(Jumala),itki...Jumala itki ja teki sydäntä raastavan päätöksen luopua pojastaan,mutta niin paljon hän rakasti maailmaa(Johannes 3:16),että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän!Näinä päivinä olen saanut nähdä palan Isä rakkautta ja nimen omaan Jumalan Isän-rakkautta!Kun olen elänyt ilman isää olen miettinyt aina mitä on isän rakkaus ja mitä on kun on isä...En voi sanoa,että olen jänyt paljosta paitsi,koska en ole koskaan kokenut niin paljon tarvitsevani maallista isääni.Se johtuu varmasti siitä,että jo pienenä tyttönä opin tuntemaan taivaallisen isän.Nyt tajuan taas hiukan mitä on kun on taivaallinen ISKÄ,hän oikeesti tietää miltä musta tuntuu ja sitä kiinnostaa mun paha olo ja se on siinä mukana.Kun näitä ajattelin Iskä näytti mulle taas 2 tähdenlentoa=)!Isä puhuu mulle paljon tähtien kautta,koska mie haluan,niin ja pyydän niin.Se ei oo vain leffoissa ja saduissa vaan oikeesti tapahtuu niin.No miksi mä haluan,että Jumala näyttää mulle tähdenlentoja,noh siksi koska kukaan meistä ei voi liikuttaa yhtäkään tähteä,vain MINUN ISKÄ voi :).Ja mie en tosissaan oota niitä näkeväni seisoen tuntitolkulla ulkona ja pyörien samalla kuin hyrrä,että missä ne näkyy...Mä vaan katson yhteen kohtaan ja pyydän...Mitä ei miun iskä tekis mun puolesta...

tiistai, 28. marraskuu 2006

Tylsää...

Tänään on ollut ihmeen tylsä päivä=0...En käsitä mikä tämmösen tylsyyden saa aikaan?Voi olla tämä pimeys joka pistää meikäläisen haukottelemaan ja nukkumaan pitkiä unia=)...Kyllä tämä tästä kun lunta taas tulee maahan...kunhan tulisi edes valkea Joulu!Äiti kävi tossa kylässä just ja kauhisteli kuinka iso maha meijän koiralla jo on...Noh ilmeisesti masussa on paljon pentuja!Laskettuunaikaan on vielä aikaa...

maanantai, 27. marraskuu 2006

Joulu,missä?

Missä on Joulu?Hei oikeesti missä se on?Mä en oo ollut koskaan näin saamaton Joulun suhteen!Sain mä Jouluvalot laitettua ikkunoihin,mutta Jouluverhot on ties missä...Jos en laittaskaan Joulua tänä vuonna?Jos vaikka olisin vaan?Mitä mies tuumii tästä?Sille se on varmaan ihan se yks ja sama...Luulen,että tämä kun ei ole lunta on syy tähän tuntuu,että Joulu ei ole vielä lähelläkään...Onhan yksi syy myös ettei ajatukset olekaan Joulussa.Meijän pikku-koira tekee pennut ihan minä hetkenä hyvänsä=)...Ei tässä kieltämäti ole kerennyt kuin lämpöjä koiralta mittaamaan ja sen käyttäytymistä seuraamaan...Paniikkihäiriö ei ole onneksi häirinnyt tätä odotusta,eli nou paniikki...ihmeen hyvät fiilarit on ollut muutenkin.Nyt ei oo masentanut kauheesti!Vaihteeksi näinkin...

keskiviikko, 15. marraskuu 2006

Ääni palaa pätkittäin...

Ääni palaa pätkittäin...Vaikka ääneni muistuttaakin variksen rääkymistä niin pääasia,että pystyn taas kommunikoimaan.Tässä kerkes miettiä,että mitä elämä ois jos kertakaikkiaan ääni ei enään palaisi?Mitä jos mä kommunikoisin aina ilman ääntä...Se ois kauheeta.Laulaminen on mulle elämä,en mä vois elää niin.Mitä jos ei ois muuta mahdollisuutta?Mä kävin lääkärin hoitovirheen takia lähellä sitä,että en enään ikinä puhuisi=/...Muistan kun istuin sairaalassa ja minulle kerrottiin nämä faktat mitä leikkauksesta voi seurata.Silti minä päätin,että leikataan.En tiedä miten olisin elänyt sen asian kanssa,että lääkärin hoitovirheen takia olisin saattanut menettää ääneni.En mä tiedä...Pitäs antaa anteeksi.Niin sekin,että olen uskossa "velvoittaa" minut ajattelemaan niin.Miksi pitää sitten antaa anteeksi?Sen toisen osapuolen takiako?EI,vaan itsensä takia.Mietipä sanaa katkeruus!!!Tuntuu ja maistuu suussa sananakin jo pahalta ja pilaantuneelta.Jumalakin haluaa meidän antavan anteeksi itsemme takia.Katkeruus saastuttaa koko sydämen ja aiheuttaa kaikkea pahaa ihmisen ympärillä.Jumala ei halua sitä,että elämässämme tapahtuu pahoja asioita,siksi raamattu  on täynnä elämän hyviä neuvoja!