Odotan iltaa,eka mennään koirien kanssa lenkille ja sitten saunaan ja kynttilät palamaan!Rakastan maalaiselämää.Olen kaupunkilainen,mutta olen asunut maalla 13-uotiaasta ja sen jälkeenkin muutin kaupunkiin 16-vuotiaana ja takaisin maalle noin 3-vuotta sitten.Mutta kaupunkilaiseksi itseni luokittelen vain siksi,että toistaiseksi olen kaupungissa asunut enemmän kuin maalla.Maalta en muuta enään koskaan pois,uskokaapa se=)!Ennen pidin maalaisia tolloina,mutta maalais ukon kanssa sitä naimisiin menin,heh...Kuka sitä kohtalolleen mitään mahtaa...Tänään on siis positiivinen päivä ollut,mutta kun masennuksesta ja paniikkihäiriöstä kärsin niin ja ahdistuksesta ei voi olla aina varma päivän fiiliksistä.Nyt sitä kokee vaan näin 28-vuotiaana,että on löytänyt sen mitä on etsinyt.Ne juuret jotka on olleet kadoksissa ja jotenkin kun äiti on maalta ja mummot ja papat niin ihan kuin olisi palannut juurilleen kun on täällä maaseudun rauhassa...Toisaalta tuntuu hassulta,että olo on kuin olisi saanut sen mitä on halunnut,vaikka en todellakaan ole osannut haluta tälläistä elämää tai luulin tätä tälläistä elämää ihan hölmöjen heinähattujen jutuksi,mutta onneksi pääsin kokemaan tämän!Kiitos taivaan isä tästä kaikesta tänään,niin harvoin muistan kiittää!